Suomen Cupin finaali 17.9.2022

 

Katsomossa riitti tunnelmaa.

Kävin eilen katsomassa jalkapallon Suomen Cupin finaaliottelun KuPS-FC Inter, jonka kuopiolaiset voittivat lopulta viime hetken maalilla 1-0. Ostin lipun jo ennen välieriä "vain jostain katsomosta", ja niinpä päädyin vahingossa juuri kiihkeimpien kuopiolaiskannattajien viereen.

Se taisikin olla lopulta siunaus, sillä viihdettä riitti, vaikka itse ottelu ei sitä juuri omaan silmääni tarjonnut; toisin kuin "avointa ja viihdyttävääkin peliä" nähnyt Yle, koin ensimmäisen puoliajan lähinnä väsyneenä neppailuna ja hieromisena, jossa ei maalipaikoilla juhlittu. En nyt sano, että meinasin nukahtaa, mutta ajatus pääkaupungin rientoihin lähtemisestä pyöri kyllä mielen päällä. Kiitos vaan, Guardiola.

Jälkimmäisellä nelivitosella sentään toista joukkuetta alkoi kiinnostamaan ajatus maalinteosta, ja KuPSin voittoa voikin pitää ansaittuna. Inter tuntui käyvän lähinnä puolustustaistelua, oikein minkäänlaista punaista lankaa tai mietittyä hyökkäyssuunnitelmaa en heidän pelistään onnistunut oikein missään vaiheessa huomaamaan. Tappiolle jäätyään loivat toki hyvin painetta kuopiolaisten päätyyn, mutta miksi vasta siinä vaiheessa?

Pytyn nostaminen viivästyi katsomossa tapahtuneen onnettomuuden takia – KuPS-kannattaja tippui kaiteen yli ja loukkaantui – mutta lopulta kuulutettiin, että hengenvaaraa ei ole, ja juhla saatiin käyntiin. Siitäkin otin kuvia ja videota, mutta ovat sen verran surkeita, että jääkööt postaamatta.

Uudistettu Olympiastadion oli ihan kiva kokemus. En kehuisi moderniksi, mutta ei sitä varmaan haettukaan, saati että museovirasto moista sallisi. Katsomoiden kattaminen on kuitenkin erinomainen lisä, ja varmaan isot valotaulut molemmissa päissäkin voisivat sitä olla, mutta ainakin eilen niissä näytettiin lähinnä mainoksia.

Ei huono reissu. Loppuillasta oli kuitenkin mukava palata suurkaupungin kiireestä ja hälinästä tänne maaseudun rauhaan.