Artisti: CMX
Levy: Johannes Kastaja
Vuosi: 1987
Tyylilaji: hardcore punk
(Heti alkuun selvennys, että en tosiaankaan omista tätä EP:tä. Sen biisit on ystävällisesti läntätty Kolmikärki Goldille, ja kuuntelen niitä siitä. Kiitos huomiostanne.)
Nyt kun olen pariin vai kolmeenkin otteen valittanut liian pitkistä biiseistä, tämän luulisi iskevän, vai? Johannes Kastajalla on 6 biisiä, ja silti yhteispituutta vaivaiset 10 minuuttia. Kääntöpuolena asiassa tosin on se, että ne ovat hc-punkkia, jonka päälle noin niinkuin genrenä en tajua senkään vertaa kuin PROGEn. Pannaas soimaan.
Mielipuolinen rakkaus ja Lapsi ovat molemmat hauskoja ja reippaita ralleja, mitä sitä sen enempää syväanalyseeraamaan. Tai no, jostain syystä vaimoni mielestä Lapsi ei ole hauska..? Ekan biisin sanoitukset taas sopivat mun suuhun useinkin, kun oikein vituttaa; laitan ne röyhkeästi kokonaisuudessaan tähän:
haluan, että maailmankaikkeutta ei koskaan olisi ollutkaan
haluan, että maailmankaikkeutta ei koskaan olisi ollutkaan
haluan, että maailmankaikkeutta ei koskaan olisi ollutkaan
haluan, että maailmankaikkeutta ei koskaan olisi ollutkaan
mikään ei saa olla mitään
huulet veressä, hiukset liekeissä
mielelläni olen saari
sillat olen polttanut
mielipuolinen rakkaus
mielipuolinen rakkaus
aaaah!
haluan, että maailmankaikkeutta ei koskaan olisi ollutkaan
mielipuolinen rakkaus
mielipuolinen rakkaus
mielipuolinen rakkaus
Täydellistä.
Loppulevy onkin sitten alamäkeä. Siunattu otsa sisältää ihan hauskan väliosan, siinä se; sen jälkeen tulee kolme englanninkielistä biisiä, joista yhdestäkään en keksi sen enempää sanottavaa kuin syytä kuunnella niitä uudelleenkaan.
3 / 6

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita! Moderaatio on päällä, koska en halua blogini täyttyvän kommenteiksi naamioiduista potenssilääkemainoksista. Anonyymit saisivat mielellään täyttää kenttään jonkin nimimerkin.