Levy 7: New Order - Get Ready

Artisti: New Order
Levy: Get Ready
Vuosi: 2001
Tyylilaji: rock

Tänään päivällä satoi vaakasuoraan, oli kylmä ja muutenkin ankea keli. (Kirjoitan tätä siis keskiviikkona, pari päivää ennen julkaisua.) Mutta kävelyllä tämäkin levy oli kuunneltava, kuten tavaksi on muodostunut. Fiksu olisi katsonut sääennusteen etukäteen; minä en, joten sadeviitta jäi kotiin. Eikä mun takki pidä vettä. Tai housut. Tai kengät. Vittu.

Saatana!

Relevanssi? Tuo kaikki saattoi vähän vaikuttaa mielipiteeseen levystä...

Crystal. Kaunis kosketin-naislauluintro, sitten mukaan tulee yksi kerrallaan rummut – kitara – laulu – basso. Täydellinen alku! Ja muutenkin: riffit, biisin soundit, rytmitys, eri elementtien (kuten bassosoolot (!) naislaulu, kosketiniskut) käyttö, nousut, laskut, kaikki laatutyötä. Omistamani singlekokoelman perusteella bändin heittämällä paras kappale. Tätä hoilaa väkisinkin mukana. Aivan täydellinen pop-ralli mun makuun, ja nimen omaan tämä pitkä albumiversio. Keep it comin'!

No, ei tule, vaan tulee 60 Miles Per Hour, ihan kelvollinen pop-biisi. Hiukan korvamatopotentiaaliakin. Silti Crystalin kalpea varjo. Raidalla 3, Turn My Way, taitaa olla vierailevana tähtenä Billy Corgan :( Ja mitähän nää sanat on, kertosäkeessä valitusta, ettei huvita pestä autoa? Haistakaa nyt jo...

Vitoskappaleen, Primitive Notion, alun bassoriffistä tulee joku Metallican biisi mieleen, en vaan saanut päähäni, että mikä. Joku joltain niistä niin-ja-näin olevilta ysärilevyiltä. Tämä biisi itsessään on periaatteessa ihan jees poppistekele, mutta laulusuoritus on niin lattea, että tunnelma ei pahemmin pääse nousemaan. 60 Miles Per Hourin kalpea varjo... ja sittenkin jäi vähän fiilis, että jotain tässä ehkä oli. Pitääpä laittaa jatkokuunteluun.

Kappaleesta Rock The Shack (raita 7) jäi mieleen, että siinä oli ihan helkkarin tutun kuuloinen ja varmuudella jostain pöllitty riffi kesken biisin, mutta en heti keksinyt, missä sen olen kuullut; pikku googlaus kuitenkin kertoi, että se on Primal Screamin Shoot Speed, Kill Lightistä. No niinpä perkele onkin! Kirjaimellisesti mitään muuta tästä ei sitten mieleen jäänytkään, paitsi että jotenkin ärsyttävä tämä saattoi olla. Tai ehkä se oli joku muu biisi.

Kahdeksas tsibale on Someone Like You, ja siitä jäi sen verran käteen, että lopussa saattoi olla joku ihan ok kosketin-naislaulajakuvio taas. Ehkä kuuntelen uusiksi joskus, nyt ainakaan ei huvita.

Viimeinen biisi (numerolla 10) on sellainen kuin Run Wild. Ja se onkin aivan naurettavan huono ja mauton. Akustinen kitara, jouset, huuli-vitun-harppu (tai ainakin joku siltä kuulostava paskasoitin)? Nyt, viimeisessä biisissä? Ja mitä vittua nää sanatkin on olevinaan, latteuksia latteuksien perään, Jeesuskin päätetty namedropata. Luulin, että se Oasiksen Definitely Mayben viimeinen, Married With Children, oli antikliimaksi, olin väärässä. Ennemmin kuuntelen sitä repeatilla 51 minuuttia (tämän levyn pituus) kuin tätä enää kertaakaan. Hyi saatana. Tämä oli niin saatanan paska biisi, että kirosin oikein ääneen, kahdesti; onneksi ei ollut muita kävelijöitä liikkeellä.

(...ja ne edellä mainitsematta jättämäni biisit, kolmeko niitä oli? Täydellisen yhdentekeviä, arkistoitakoon kirjaimen H niin kuin hohhoijaa kohdalle.)

Joo-o. Levyn puoliväliin-ish mennessä alkoi olemaan selvää, että aika kaavamaisiahan nää kaikki biisit on, samoista palikoista koottu... mutta vain Crystal oikeasti toimii. Ja kyllähän ton laulajan, jonka nimeä en muista, enkä vaivaudu selvittämään, paskuus häiritsee melkein koko ajan. Joo, Joy Divisioninkin laulaja (Ian Curtis? oliko?) oli paska, mutta sentään viihdyttävällä tavalla; tää jamppa on vain tylsä ja harmaa epäonnistuminen, vähän niinku meitsi karaokessa.

2 / 6 – ja sekin vähä pääasiassa täysin Crystalin ansiosta.

P.S. vähän tän levyn kuuntelun jälkeen mulle osui YouTube Musicista satunnaistoistolla Swansin In the Eyes of Nature. Vittu se on kans hyvä biisi. (Joo, ei liity mihinkään, mutta missä muuallakaan mä sitä pääsen kehumaan? En omista levyä... :/)